Mielen luonto

Mielen luonto tarkoittaa minulle luontoon palaamista. Palaamista olemisen tilaan. Läsnäolevaan hetkeen. Siihen ainoaan hetkeen, joka on todellinen. Mielemme tuottaa meille usein kaikenlaista "rinnakkaistodellisuutta" nykyhetkeen. Tämä "rinnakkaistodellisuus" aiheuttaa meille usein halua päästä johonkin, halua muuttaa nykyhetkeä. "Kun vielä jotain tapahtuu tai saamme lisää, niin sitten olemme onnellisia". Luonnossa ei ole käsitettä "kunpa asiat olisivat toisin", luonnossa ei ole menneisyyttä tai tulevaisuutta, luonnossa on vain juuri olemassa oleva hetki.

Luonnossa oleminen auttaa meitä pääsemään olemisen tilaan. Läsnäoloharjoitukset, meditaatio ja jooga ovat polkua olemisen tilaan. Olemisen tila on meille ensiarvoisen tärkeää hyvinvoinnin, elämänlaadun ja onnellisuuden kannalta. Olemisen tilassa voin kokea kiitollisuuden, levollisuuden ja tyytyväisyyden tunnetta. Kuvaan joskus olemisen tilassa syntyvää kokemusta käsitteellä "kaikki on jo valmista". Olemisen tila alkaa vaikuttaa meihin kokonaisvaltaisesti ja alamme huomaamaan, miten pikkuhiljaa selviämme elämänmyrskyistäkin ehkä jouhevammin, kokemalla toki niihin liittyvät tunteet, mutta tunteet eivät enää vie meitä mukanansa esimerkiksi johonkin sellaiseen toimintaan joka ei palvele meitä. Tuska kuuluu elämään, mutta tuska muuttuu kärsimykseksi siinä kohtaa, kun taistelemme tuskaa vastaan. Jos otammekin tuskan vastaan, olemme sen kanssa ja päästämme menemään, niin saatamme huomata, että se tulikin vain käymään, ei asumaan. 

Kutsun sinua, rakas lukija, pysähtymään luontoon. Saatamme luonnossa lenkkeillessämme kyllä kulkea luonnossa, mutta emme välttämättä koe oikeasti kehontasolla olevamme osa luontoa. Kun pysähdyt luontoon, tunnustelet kädellä puun pintaa, aistit metsän tuoksuja, laitat kädet sammaleeseen, voit vahvistaa kehollista kokemustasi luonnosta ja löytää yhteyden, kokea kotiin paluun. Itse kokiessani kehoyhteyden luontoon, koen syvää liikutuksen ja kiitollisuuden tunnetta. Kiitos luonto, kiitos.